Opetusmenetelmiä
Aihetta ajatteluun
01.10.2007 09:45:22
Aihetta ajatteluun
Tervehdys,
tässä keskustelussa pohditaan Opetusmenetelmiä-sarjan Aihetta ajatteluun -jaksojen herättämiä ajatuksia. Ikäväkseni on ilmoitettava, että ohjelmassa esiintyneen Juha Eerolaisen kommentteja emme saa enää kuulla, koska Juha menehtyi valitettavan ennenaikaisesti viime heinäkuussa. Sitä suuremmalla syyllä voimme yrittää pohtia hänen esittämiään ajatuksia ja mahdollisesti viedä niitä eteenpäin. Jokaisella lienee ainakin jokin näkökulma aiheeseen.
Olli Hakala (ohjaaja)
Tutustu hyötyihin
Kommentit
mallus 02.10.2007 19:46:30
Dialogia kuvista
Tästä heräsi heti sovellusidea nykytaiteen opetukseen. Teoksia esiin ja keskustelun kautta piirteitä kirjaten eteenpäin....taidesuuntausta hahmottamaan. Rakentelen juuri Powerpointtia nykytaiteen termeistä ja huomaan koko ajan pohtivani, että pitäiskö sittenkin rakennella toisin päin....kuvista ja teoksista käsin. Sisällön tuottaminen eli tiedon rakentelu opiskelijoille
Tämä malli on muutenkin niin ajankohtainen verkko-opiskelun yleistyessä. Verkossa oppiminen on jatkuvaa dialogissa olemista ja yhteisöllistä tiedon rakentelua. Huomaan, että verkko-opetuksen myötä omaan lähiopetukseen on tulossa enemmän keskustelua ja huomaan jo todella vaikeaksi pelkän luennoinnin.
Sanoiksi pukeminen ei ole helppo juttu uuden asian äärellä ja kuvan äärelläkin herkkyyttä ja samaan aikaan rohkeutta vaaditaan. Pidin kovasti siitä miten Juha Eerolainen malttoi pyytää yhä uusia selityksiä Matin versioon esittäen ymmärtämätöntä. On taito osata antaa prosessille aikaa...puhetta ilmoille, ajatusraakileita, ajattelua ja sanoiksi pukemista. Vaatii hyvää tilanteentajua ja vahvaa aiheen hallintaa.
mallus 03.10.2007 10:17:55
Rauno Huttusen esitys opetuksen dialogisuudesta
Osoitteesta http://joyx.joensuu.fi/~rhuttun/ löytyy Rauno Huttusen (Yliassistentti Kasvatustieteen laitos Joensuun yliopisto)
erilaisia filosofian esityksiä. Esittelen tässä Powerpoint esityksen "Opetuksen dialogisuus - esitys Helsingin opetusvirastossa 5.9.2003".
Esityksessä lähdetään liikkeelle Indoktrinaatiosta. Indoktrinaatiossa uskomusjärjestelmiä, ideoita ja maailmankuvaa siirretään ilman, että oppilaalle annetaan mahdollisuutta tarkastella kriittisesti ja vapaasti niiden perusteita. Huttunen käyttää esimerkkinä seksuaalikasvatusta ja kysyy, mitä ovat ne asiat joita haluamme/joita meidän täytyy siirtää indoktriaanisesti? Muitakin esimerkkejä löytyy.
Dialogisessa opetuksessa on keskeisenä Huttunen näkee, että ollaan avoimia toiseudelle - avoimia toiselle persoonalle ja avoimia asialle (opetussisällölle), joka aluksi näyttäytyy vieraana. Juuri tuo vieraana näyttäytyvä asia alkaa avautua kysymyksin ja keskusteluin aidossa kohtaamsiessa. Tätähän Juha Eerolainen hienosti käytti tuossa videossa. Kysymysten ja keskustelun ohjailu - tiedon rakentelun kätilönä oleminen toteutui.
Yhteisöllinen oppiminen ja dialogi.....tämä esittely jatkuu vielä....
elegia 03.10.2007 16:48:52
Opetustyylin toimivuus useimmissa aineissa?
Katsoin aihetta ajatteluun ohjelmat, ja opetustyyli oli erittäin mielenkiintoinen. Itse olen opettajaksi aikova, ja tässä vaiheessa vain sijaisuuksia tehneenä haen vielä omaa opetustyyliäni. Nähtyäni ohjelmat mietin: miten itse voisin soveltaa kyseisen kaltaista keskustelevaa opetustyyliä tulevaisuudessa?Minusta tulee historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja. Sijaisuuksia näistä aineista tehneenä en ole löytänyt keinoa saada asioista vastaavan kaltaista keskustelua aikaiseksi. Onko joku koittanut vastaavaa tyyliä myös historian opetuksessa, ja millaisia kokemuksia on saanut?
kawa 03.10.2007 17:47:42
Kiitos www-sivu vinkistä..
..Aluksi ppt-sivuja lukiessani mietin, että mihinkähän ihme sivuille olenkaan päätynyt, kun en nähnyt kokonaisuutta.
Pisti mietityttämään, pelottikin; lopussa kuitenkin tuntui kuin olisin itse tullut kotiin. Kiitos siis siitäkin! Aitoa dialogisuutta voi ja pitäisi ehdottomasti hyödyntää opettamisessa paljon, paljon enemmän!
Ehdottomasti hyvä, vaikuttava esitys! Aika pelottava tosin. Millaista valtaa haluamme käyttää?... Taas nousevat nuo arvot.... Elämä on Arvoitus! Varmasti joku viisas tuon sanonut aiemmin. -kawa
0p3 03.10.2007 19:29:40
Tavoitteena antoisat keskustelut oppilaiden kanssa
Samantyyppisiä kysymyksiä elegian kanssa pohdin minäkin. Kuinka saada oppilaat keskustelemaan? Ja kuinka saada oppilaat oikeasti tempautumaan mukaan keskusteluun ja innostumaan aiheesta, ei vain kommentoimaan siksi, että opettaja kysyy ja on pakko vastata? Omien kokemusteni mukaan nimenomaan luokassa käydyt keskustelut jäävät parhaimmillaan vuosiksi mieleen ja ovat erittäin opettavaisia ja antavat uusia näkökulmia asioihin. Uskon, että luokassa vallitseva vuorovaikutuksellinen ilmapiiri myös saa oppilaat sitoutumaan oppiaineeseen entistä paremmin. Olen myös opiskelemassa opettajaksi, ja toistaiseksi opettajankokemukseni koostuu lähinnä lyhyehköistä sijaisuuksista. Ainakin sijaisen roolissa vaikeaa on se, etteivät oppilaat ole tuttuja (edes välttämättä nimiltä), ja siksi on vaikea vetää ketään mukaan keskusteluun esim. oppilaiden henkilökohtaisten kiinnostustenkohteiden tms. avulla. Tuntuu, että on saavutettava jonkinlainen oppilaiden luottamus, ennen kuin he ovat valmiita keskustelemaan syvällisemmin. Toivon ainakin, että kun oppilaat tulevat tutummiksi, keskustelua syntyy jopa luonnostaan. Käsitykseni mukaan nuoret pohdiskelevat tosi paljon asioita ainakin itsekseen tai kavereidensa kanssa, varmasti siis edellytyksiä keskustelun syntymiselle on myös luokassa. Ehkäpä ainakin keskustelunaihe olisi hyvä yrittää valita niin, että se koskettaa oppilaita tai tuntuu heistä jollain tavalla merkitykselliseltä. Entä onko opettajan turvallista lähteä provosoimalla edistämään keskustelua esim. liioitelluilla väitteillä, radikaaleilla mielipiteillä tms.? Toisaalta pieni herättely saattaisi olla hyväksi keskustelun käynnistymiseksi, mutta mahtavatko provosoivat kommentit jäädä oppilaiden alitajuntaan kytemään, vaikkeivät olisikaan tosissaan sanottuja? Toivottavasti keskustelu viriäisi ainakin täällä palstalla ja opettajakonkarit heittäisivät ajatuksiaan ja kokemuksiaan ilmoille.
mallus 03.10.2007 20:53:58
Nyt tämä ei toimi! En pysty muokkaamaan omaani...
Siis haluaisn jatkaa tuota tekstiäni, mutta en pääse muokkaamaan. Toista kommenttiani kyllä pystyn muokkaamaan....kenelle tästä pitäisi ilmoittaa...
kawa 03.10.2007 23:13:28
Ilmapiirin luominen
Joskus on hämmästyttävää kuinka paljon keskustelua syntyy ihan itsestään kun ilmapiiri on oikeanlainen. Miksei se sama toimisi oppilas-opettaja suhteessakin? Jotenkin sellaisesta ns. perinteisestä opettajan roolista pitäisi silloin päästää jollakin tavalla irki ja uskaltaa lähteä mukaan peliin yhtenä pelaajana. Ihmislukutaidot nousevat silloin varmasti arvoon arvaamattomaan, varsinkin kun kuitenkin pitäisi pystyä vaikuttamaan ilmapiirin niin että myös säilyisi avoimena. Uskon, että on aika haastavaa varsinkin, mikäli opetettava aine ei yleisesti ole kovin mieluisa. Hyvän opettajan pitäisi pystyä melkeimpä aiheesta kuin aiheesta herättämään oppilaiden mielenkiinto ensin ko asiaa kohtaan. Miten tämä käytännössä onnistuu?? -- Näen itseni tilanteissa, joissa en voi kuin nauraa itselleni kun ei ihan putkeen mennyt...
Provosointi voisi olla yksi tapa, mutta näen siinä Op3:n tavoin myös omat riskinsä ja sen, että se ainakin pitäisi osata hallita hyvin ennenkuin ottaa käyttöönsä. Omat ystävät voisi olla hyvä kokeilupinta - heh, ainakin niin pitkään kun niitä vielä sillä keskustelu tekniikalla riittää..
Haluaisin kuulla pitkään alalla työskennellyiltä mielipiteitä. Ovat nämä ajatukset ihan pelkkää utopistista hörhöä, jolla ei käytännön työn kanssa ole mitään tekemistä? - silkkaa toiveajattelua?
mallus 04.10.2007 10:00:29
Kysymyksiksi avaaminen
En ole itse paljon vielä kokeillut ainakaan tiedostaen, mutta sillä tiellä ollaa...Verkkopedagokiikan puolella aiheen kysymyksiksi avaaminen on yksi tie keskustelun eteenpäin viemiseksi. Eli ope itse ensin suunnitellessaan oppmistuokiota avaa itselleen aiheen etsimällä ja keksimällä kaikki mahdolliset kysmykset. Oppilaat voivat tietenkin myös tehdä aktiivisesti kysymyksiä. Tehdään ensin kysymyksiä ja haetaan sitten vastauksia. Yksi malli löytyy tästä osoitteesta ja koskee tässä nyt verkko-opiskelua.
www.cs.uta.fi/ipopp/www/ipopp2002/so/tiedustelu.htm
ukkopekka 05.10.2007 18:59:02
?
Ohjelmat katsottuani jäin miettimään käsityksiäni opettajuudesta. Opettaja, ohjaaja, auttaja, tukihenkilö, keskusteluttaja, saattaja, "turvamies", mukanaihmettelijä, etutoppari, arvuuttaja, sieppari, palauttaja, syöttäjä, toimittaja, houkuttelija, rakennusmies jne. Mitä muuta tulee Eerolaisesta mieleen? Joskus jopa terminologisen kikkailun tai saivartelun avulla saattaa avautua kokonaan uusia mielikuvituksen lentokenttiä, ehkä? Näiltä eri näköisiltä lentokentiltä kun kiihdyttää, niin aina saa jännittää, että kuinkahan käy - ja hyvä niin. Lukisin mielelläni teidän muidenkin mielikuvituksen tuotteista Eerolaisen roolin suhteen, koska uskon sen auttavan minua näkemään näkemääni uudesta ikkunasta...
uge (ohjaaja)
kawa 06.10.2007 00:16:01
..Todellakin!
Toivon, että kaikki opettajat ja opettajiksi aikovat katsoisivat Aihetta ajatteluun-sarjan kaksi jaksoa ja pysähtyisivät miettimään, mitä kaikkea kahteen niin lyhyeen pätkään voi mahtuakaan.. Ja keskustelisivat;
..Miksi maailmassa on niin paljon väkivaltaa? Miksi on niin paljon sotia? Miksi on niin paljon väärinymmärrettyjä? Miksi on niin vähän Rakkautta? .. Miksi emme osaa ratkaista ongelmia? Miksi emme osaa keskustella? ..
Mitkä ovat Opettajan Arvot? .. - Mitä ovat arvot joita Uusikylä ja Atjonen kirjassaan "Didaktiikan perusteet" opettajille opettavat: kauneus, totuus ja hyvyys??? Mitä nämä merkitsevät??? Kulminoituuko Opettajan keskeisin Sanoma näihin arvoihin?? ..
Miksi matemaattis-luonnontieteet ovat retuperällä? Miksi jatko-opiskelijat eivät osaa keskustella?? .. Mitä haluamme toisillemme opettaa - saati Oppilaillemme?? .. Ja Miksi?..
..Aihetta keskusteluun?..
kawa 06.10.2007 10:46:47
Täysin samaa mieltä
..kirjoitin pitkän ja hyvän jutun...joka valitettavasti katosi bittitaivaaseen, kun erehdyin panamaan back-komentoa... Todella Ärsyttävää!!..
Kiteytykseni jokatapauksessa: ... ei tämä nyt mene sinnepäinkään;
Opetelkaa kukin ensin välineelle, jolla haluatte pelata..ja arvostakaa sitä, mitä ikinä se sitten onkin... Ja ymmärtäkää, että parhain tulos vain yksilö-joukkue -- joukkue-yksilö juttu...
Suokaa anteeksi imperatiivimuoto, se johtuu vain omasta turhaurumisestani ...
-kawa
Venlaingo 10.10.2007 23:57:52
Aihetta ajatteluun
Katselin myös ohjelmat Juha Eerolaisen opetuksesta.Olen itse vasta opiskelija,opettajaksi tähtäävä,joten voin puhua vain oppilaan näkökulmasta.Tosin minulla on paljon kokemuksia erilaisista opettajista eri kouluasteilla,eri puolilla Suomea:)
En voi muuta sanoa Juha Eerolaisen opetuksesta kuin että hienoa katseltavaa.Sääli opettajakunnan menetystä hänen suhteensa.Filosofia on oppiaine joka on jo perusluonteeltaan keskusteleva,siksi dialoginen metodi on aivan kotonaan sen parissa,ei silti että läheskään kaikki filosofiankaan opettajat sitä käyttäisivät.
Tällainen metodi toki vaatii opettajalta hyvää aineksen hallintaa ja huolellista tuntisuunnittelua,kuten aiemissa kommenteissakin on todettu.Mutta voin sanoa juuri siitä opiskelijan näkökulmasta,tällaisen metodin,jossa opppilaat etukäteen tutustuvat materiaaliin ja sitten sen keskeisiä asioita käydään keskustelemalla yhdessä läpi,olevan paljon mielekkäämpi ja tehokkaampi tapa oppia asioita kuin monologisempi annetun tiedon vastaanotto ja ns.putkilukeminen yksin.Tämä on subjektiivinen mielipide,mutta oletan olevan muitakin jotka omine kokemuksineen ovat samaa mieltä.
Sinällään näin paljaaksi pelkistettynä metodina tämä dialoginen malli olisi sovellettavissa useimpiin aineisiin,niin ala- kuin yläkoulun puolellakin...Keskustelevan ilmapiirin luominen on sitten asia sinällään.Paljon on kiinni myös opettajan omasta persoonasta,tästä yhdestä "opettajan työkalusta."Lapset ja nuoret mielellään pohtivat asioita,kuten täälläkin aiemmin oli mainittu,eivätkä pelkästään itsekseen ja keskenään,vaan erittäin mielellään myös aikuisen kanssa.Tässä kohtaa täytyy vain huomioida eri ikätasoisten lasten erilainen kommunikointityyli ja kiinnostuksen kohteet.
Senkin olen huomannut että kun kerran saa sen luokan keskustelemaan tunneilla,se keskusteleva ilmapiiri pysyy kyllä yllä,koskien luokkaa ja ainetta,mutta sama luokka ei välttämättä ole keskusteleva toisen opettajan toisenlaisella tunnilla.Kehityssuunta dialogisempaan päin,silloin -ja siellä kun se on kaikista osatekijöistään riippuen mahdollista,on mielestäni kehitystä parempaan päin opetuksessa.
mallus 12.10.2007 13:17:44
Kiitoksia Ugelle ja Venlaingolle ajatusaiheista...
Ugen listaa olen iloisena lukenut monta kertaa ja jotenkin samaistunut moniin rooleihin...
Kuitenkin juuri nyt tunnen itseni houkuttelijaksi, joka koittaa kaikin keinoin saada oppilaasta esiin parhaan ja naps napata ja huomata sen heti!! Eli Siepparina siis..; ), mutta siitä sitten jatkamaan oman osaamisensa tunnistaneen oppilaan kanssa eteenpäin ohjaajana askel kerrallaan mahdollisuuksia näyttäen ja käyttäen - näkymiä avaten.....Taide ei olekkaan ulkokultaista esitystä vaan sisäsyntyistä hahmon etsintää - tapa tutkia maailmaa ja omaa sisintään. Siinä matkalla ohjaajana koen suurta vastuuta ja haastetta läsnäolon ja avoimuuden vaateen edessä. Suuret ryhmät...huomaanko napata kaikkien parhaat heitot?
Venlaingon kanssa samaa mieltä, että ryhmät, joissa keskusteluluottamus on syntynyt, sen myös säilyttävät! Miten saada ryhmädynamikka toimimaan dialogisuuden eduksi?
maritareinik 15.10.2007 18:47:37
keskustelun herättäminen
Olen alakoulun opettaja ja nuoremmat lapset ovat tietenkin avoimia keskusteluihin. Kun ei yritä liian korkealentoista ja vaativia johtopäätöksiä keskusteleva oeptustyyli on usein oikeinkin antoisa. Uusi Uskonnon oppikirja Tähti ja erityiseti sen opas on antanut paljon vinkkejä keskusteluihin ja johdatteleviin kysymyksiin. Usein lähdetään pelkästä kuvasta liikkeelle ja välillä yllättyy kuinka "pitkälle" tai paremminkin syvälle saatetaan päästä kun opiskelua ei kahlitse faktat ja teksti. Sijaisena oleminen on aivan eri asia kun sitten kun olet "oikeasti" opettajana, keskusteluun johdattaminen on aivan erilaista kun tunnet oppilaat ja luokan ilmapiirit.
i-r 16.10.2007 17:52:49
Uudistetaan opettajankoulutusta?
Ehkä tuota keskusteluttamista, ihmisten kohtaamista ja ilmapiirin luomista pitäisi harjoitella enemmän opettajankoulutuksessa. Ainakin omassa koulutuksessani kymmenisen vuotta sitten meidät lastattiin täyteen erilaisia (osin varsin puolivillaisia) teorioita, mutta opettajantyön käytäntöön ei kauheasti valmiuksia annettu. Esimerkiksi kokeiden tekemistä ja korjaamista ei opetettu lainkaan, vaikka nuo puuhat vievät melkoisen osan työstä.
Mitä jos jätettäisiin koulutuksessa teoria vähemmälle ja keskityttäisiin enemmän esiintymiseen ja ilmapiirin rakentamiseen? Opettaja tekee aina työtä omalla persoonallaan eivätkä kaikki ole luonnostaan karismaattisia keskusteluttajia. Oman persoonansa käyttöä voi silti varmasti harjoitella ja kehittää. Esimerkiksi stand-up-komiikan opiskelu voisi auttaa opettajanalkua etsimään oman tyylinsä "ottaa yleisö".
Tällainen vaatisi tietenkin paljon aikaa, joten nykysysteemiin ei esiintymiskoulutusta saisi millään mahtumaan. Mitä siis sopisi leikata pois? Harjoittelua ei varmaan kannata paljon vähentää, koska se on kuitenkin ainoa paikka, jossa opinnoissaan voi esiintymisvalmiuksiaan testata.
Ainakaan aineenopettajilla jonkinlainen esiintymiskoulutus ei olisi pois aineenhallinasta, jonka osuus keskustelevassakin menetelmässä on tietenkin tärkeä (oppilaatkaan eivät jaksa pitkään innostua "keskustelusta", joka rönsyilee minne sattuu). Itse olen nyt kymmenen vuotta ehtinyt etsiä omaa tapaani kohdata oppilaat, ja joskus siinä onnistunkin. Silti luulen, että esiintymiskoulutuksella olisi kantapääsäryt vähentyneet.
mallus 17.10.2007 17:57:47
Samaa mieltä,
kuin i-r! Esiintymiskoulutusta aineenopettajille! Mietin joskus sitä, että omassa koulutuksessani kyllä jo hakuvaiheessa oli 2 päivää pääsykokeesta panostettu kokelaan sosiaalisten taitojen ja esiintymisen kartoittamiseen (opiskelupaikka Taik). En sitten tiedä miten nykyään, mutta samaan aikaa (13 v. sitten) monissa aineissa aineenopettajat päättivät opesuuntautumisen opiskelujen edetessä, kun eivät muuta keksineet...eli leipä oli jostain saatava. Heillä ei ollut minkäänlaisia "testejä" soveltuvuuden suhteen. Kyllähän se työelämä opettaa, mutta kyllä koulutuskin voisi valmiuksia antaa....ja jo valinta painottaa työn sosiaalista vaativuutta.
Improvisaatiota, Stand uppia, ryhmädynamiikkaa....nytkin tekisi hyvää lähteä hakemaan uutta koulutusta itselle voimavaraksi tämän tvt:n lisäksi : )
jennimarika 17.10.2007 20:32:10
edelleen samaa mieltä
Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joten opintoihini kuului esiintymiskoulutusta pakollisina opintoina. Olen huomannut, että siitä on ollut hyötyä. Osaa yliopiston harjoituksista olen teettänyt soveltaen omilla oppilaillani, etenkin kun olen halunnut parantaa luokan ilmapiiriä.
Eerolaisen menetelmässä hyvä ilmapiiri oli edelletys opetustavan toimivuudelle. Näin syksyllä en edes voi kuvitella luottavani seiskaluokkien ilmapiiriin, koska ryhmät ovat isoja (25 oppilasta) ja eivät yksinkertaisesti vielä pysty/halua puhaltaa yhteen hiileen. Ysiluokissa ilmapiiri sen sijaan on hyvä, mutta on vaikea löytää sisältöjä, joissa Eerolaisen menetelmää voisi käyttää...
ankor 17.10.2007 21:58:13
ei taikatemppuja
Improvisaatiota, Stand uppia, ryhmädynamiikkaa....nytkin tekisi hyvää lähteä hakemaan uutta koulutusta itselle voimavaraksi tämän tvt:n lisäksi : )
Uskon vakaasti siihen, että niin Juha Eerolaisen kuin monen muunkin hänen kaltaisensa innostavan, opiskelija- ja keskustelulähtöisen opettajan kyky luoda oikea ilmapiiri luokkaansa lähtee opettajan omasta harrastuneisuudesta (vrt. Aihetta ajatteluun -jakson karaokepätkä -> opettajan halu ja kyky esiintymiseen). Mitään taikatemppuja ei opettajankoulutuksessa voida tällaisten opettajien määrän lisäämiseksi tehdä. Esim. mallusin mainitsemat improvisaatio, stand up ja ryhmädynamiikkaa ovat varmasti toimivia lähtökohtia kun/jos ne lähtevät opettajasta (tai mielellään jo auskultantista) itsestään.
Liittyen Eerolaisen tapaan korostaa prosessin merkitystä opetuksessa nostaisin esiin myös tuoreehkon opettaja-tv-jakson "Erityisopetus 3/6: Kullervon tarina osa 1". Jakso kuvaa prosessidraaman käyttöä äidinkielen, tarkemmin Kalevalan opetuksessa. Myös tässä jaksossa käytetty opetustyyli pohjautuu vahvasti opettajan omille harrastuksille. Mielestäni opettaja Antti Klemissä kiteytyykin mainiosti Uusikylä & Atjosenkin esiintuoma reflektiivisen opettajan kuva: avoimuus (kehittymishalu), vastuullisuus (kriittisyys) ja täysisydämisyys (riskinotto).
Itse en valitettavasti voi sanoa muistavani koko kouluajaltani ainuttakaan näin(kään) uskaliaasti heittäytyvää opettajaa. Hienoa nähdä että heitä kuitenkin on.
jennimarika 19.10.2007 11:20:00
prosessidraama ja kalevala
Ankor mainitsi edellisessä prosessidraaman käytön Kalevalan opetuksessa. Itse sain juuri ennen lomaa käytyä Kalevalan nimen omaan prosessidraamaa käyttäen. En koe itse olevani erityisen (jos ollenkaan) harrastanut draaman suhteen. Homma toimi kuitenkin hienosti. Oppilaat tekivät töitä hymy huulilla ja lopulliset tuotoksetkin olivat onnistuneita. Mielestäni asian toteutuminen ja toimiminen ei edellytä opettajalta harrastuneisuutta, korkeintaan mielenkiintoa toimia välillä toisin. Prosessi teki selkeästi hyvää itsellenikin ja piristi kummasti työpäiviä!
mallus 19.10.2007 16:22:12
Kiitos vinkkauksesta ankor!
Tuli katsottua Kullervon tarina ja todettua, että oman persoonansa kauttahan sitä jokainen tätä työtänsä tekee. Kaikille ei tietenkään sovi samanlaiset työtavat ja monella tavalla päästään hyviin tuloksiin.
Näkisin kuitenkin tärkeänä jo opiskeluvaiheessa auskultantin rohkeuden ja kokeilevan esiintymisen ja sitä kautta rohkeuden ja itsetunnon kehittämisen vaihtelevin menetelmin. Taikatemppuja ei todellakaan ole, mutta koskaan ei voi tietää, minkälaisia uusia ulottuvuuksia sitä itsestään löytää kokeilemalla uutta menetelmää. Ainakin voisi löytyä voimavaroja työssäjaksamiseen.
jennimarika 25.10.2007 11:59:29
kollegoiden kanssa keskusteltua
Pohdiskelimme kollegojen kanssa, kuinka moni meistä käyttää tai edes yrittää käyttää dialogia opettaessaan. Kielten opettajat karsivat itsensä heti pois joukosta, koska he kokivat, että opetusryhmissä vain yksi tai kaksi olisi taidoiltaan kykenevä moiseen opetustapaan.
Reaaliaineiden opettajat kokivat menetelmän soveltuvammaksi, mutta totesivat käyttömahdollisuuden riippuvan vahvasti opetusryhmästä. Kaikkiin ryhmiin ei koko yläkoulun aikana synny toimivaa yhteishenkeä ja muiden oppilaiden kuittailu "pilaa" aktiivisten osallistumisinnon. Koen, että aineenopettajasysteemissä luokanohjaajalla on merkittävä osa luokkahengen rakentajana - vaikkakin jokaisen täytyy omalla tunnillaan tukea hyvän yhteishengen löytymistä.
Itselläni on kaksi oikein hyvin toimivaa ysiluokkaa, joiden kanssa dialogimainen opetus toimii, koska oppilaat ovat erityisen aktiivisia ja luokkien ilmapiiri on todella hyvä. Olemme keskustelleet kirjallisuudesta jonkin verran ja tehneet prosessidraamaa Kalevalasta. Nyt on käsittelyssä murteet, mutta oppilaiden pohjatiedot murteista ovat niin heikot, että opetusmenetelmä ei yksinkertaisesti sovi.
Tämä tulee vastaan muidenkin opettajien ajatuksissa. Keskustelu kuivuu nopeasti kokoon, koska oppilailla ei ole mitään oleellista sanottavaa. Keskustelun suunnittelu vaatiikin paljon työtä, jotta sen saa toimimaan ja pääsee kuivuneesta keskustelusta jälleen etenemään hedelmällisempiin kommentteihin.
Lähes kaikki kollegoistani pitävät keskustellen opettamisesta, mutta juuri suunnittelu tuntuu usein jäävän liian vähälle, joten into katoaa osin epäonnistuneen keskustelun jälkeen. Täytyisi kaivaa itsestään keinoja motivoida itseään ja intoa kunnon suunnitteluun, niin kenties asiat lähtisivät jälleen rullaamaan.
kawa 25.10.2007 22:34:07
Minkä tyyppistä ainetta itse opetat?
Itseäni motivoi että saisin aiheesta kuin aiheesta keskustelun aikaiseksi... Miten tämä tehdään?.. Miten johdatella oppilaita niin, että ensin mielenkiinto keskusteluun syntyisi? - Ja sitten kääntää se itse aiheiseen.. Varmasti haastavampaa, jos kyseessä olisi vaikkapa se pakko-ruotsi..
Toinen juttu, mitä mietin kirjoituksessasi oli, että kauanko olet opettanut ko ysiluokkia, ja se miten ko luokat toimivat seiskaluokkalaisina? Oliko silloin jo aistittavissa avoimenilmapiirin mahdollista syntymistä ja mikä sen luomiseksi seiskaluokkalaisilla vaikutti? - miten siinä reagoitiin? ..Miten muuttaa ryhmän ilmapiiriä, jossa näkee, että ko ryhmässä vaikuttavimmat ihmiset omaavat ilmapiirin ja yhteishengen kannalta negatiivisesti hallitsevan asenteen? Ja näkeekö / tunnistaako tämän heti - tai riittävän ajoissa? Kuinka puuttua tähän ryhmän sisäisistä vääränlaisista johtajista nousseeseen negatiiviseen ilmapiirin niin, että se olisi kaikkien eduksi - ilman tuomitsemista? - ja niin että myös se negatiivisen ilmapiirin tuoja ymmärtäisi vaihtaa sopivasti asennettaan jai käyttää sitä jopa rikkautena?
Miksi näissä lannistutaan niin nopeasti? Uskon, että varmasti asiasta innostuttaisiin enempi, jos omat virheet olisi helpompi hyväksyä... Virheitä kun vain niin inhimillisesti sallittaisiin vain niille toisille; omista enempi ei haluta keskustella - ja neuvojiahan löytyy Aina!
jennimarika 26.10.2007 11:16:42
vastauksia Kawalle
opetan itse äidinkieltä ja kirjallisuutta - ainetta, josta oppilat tuntuvat joko pitävän tai inhoavan. Vaikka äidinkielen sisällöt ovat periaatteessa kaikille tuttuja, käytämmehän kieltä päivittäin, yli puolet oppilaista kokee äidinkielen vaikeaksi aineeksi. Usein saa myös vastata kysymykseen, miksi tätä tehdään, johan me osataan lukea ja kirjoittaa. Mielenkiinto aihetta kohtaan on välillä erittäin vaikea saada syttymään.
Olen opettanut aiemmin mainitsemaani ysiluokkaa kasiluokasta asti. Ilmapiiri oli jo silloin todella hyvä. Kaikki kannustavat toisiaan ja tuntuvat olevan kavereita keskenään. Ryhmässä uskalletaan yrittää, kun muut eivät ilkikurisesti naura töppäyksille.
Monilla luokilla on mielestäni ongelmana se, että luokan vaikuttavimmat ihmiset vaikuttavat negatiivisesti koko luokan yhteishenkeen. Välillä tuntuu, että oppilas on niin vahvasti sitoutunut rooliinsa, että hänen on vaikea muuttaa toimintaansa, koska kaikki olettavat hänen olevan negatiivinen tai jopa inhottava muita oppilaita kohtaan. Mielestäni tällainen oppilas erottuu joukosta nopeasti. Itse suosin kahdenkeskisiä keskusteluja tällaisten oppilaiden kanssa, mutta ne saavat valitettavan harvoin aikaan pitkäaikaista muutosta.
En tiedä, onko lannistuminen niinkään omien virheiden hyväksymättömyydestä johtuvaa. Itsellä välillä yksinkertaisesti tuntuu siltä, että keinot eivät riitä. Oppilaat eivät osaa vastata, vaikka kuinka muotoilisi kysymystä ja johdattelisi oikeaan suuntaan. Tosin tunne on aivan mahtava silloin, kun joku älyää, mitä haen takaa.
riemi 29.10.2007 11:59:53
keskusteleva opettaminen
Keskusteleva opettamistyyli on varmasti hirveän antoisa, jos vaan se opettajan omaan persoonaan sopii.
Minkä ikäisten oppilaiden kanssa voi vetää tämän tyyppistä opetusta.? Lukiolaisilla on varmasti valmiutta syvällisempään keskusteluun. Alakouluikäiset haluavat kertoa kaikenlaisia asioita, mutta viekö se sitten asiaa opetuksellisesti eteenpäin. Taitava opettaja varmaan pystyy johdattelemaan siitä asian ytimeen.
Yläkouluikäisten kanssa keskustelu riippuu paljon luokasta ja siitä luokan ilmapiiristä. Jossain luokassa ei kukaan uskalla keskustella. Luokkaa saattaa tyrannisoida joku omalla mollaavalla tyylillään. Sitten luokassa saattaa olla joku todella keskustelunhaluinen. Tarkoituksena on vain ajan kuluttaminen, kun pitäisi tehdä jotain. Mutta keskustelevan ja toiset huomioon ottavan luokan kanssa on mukava työskennellä tällä tavalla.
Keskusteleva opetusmenetelmä on haasteellinen. Jutustella voi paljonkin, mutta opetettavan asian pitää myös edetä samalla.
riemi 29.10.2007 12:27:26
Mihin oppiaineisiin?
jennimarika oli tehnyt kalluppia omassa työyhteisössään keskustelevasta opetusmenetelmästä.
Yllättävä kommentti, että kielten opettajat eivät harrasta dialogista opetusmenetelmää. Jotenkin olisin kuvitellut, että päinvastoin. Siinähän se kielitaitokin kehittyisi, kun keskutellaan vaikka alkeellisella kielitaidolla. Varmaan siinä nousee esiin ongelma: osaanko lausua oikein, onko kieliopillisesti oikein, mitä joku muu luokassa ajattelee. Onhan se aikamoinen haaste saada aikaiseksi luontevaa ja aiheeseen liityvää keskustelua "pakkoruotsin" tunnilla.
Tällä hetkellä ei tule mieleeni yhtään oppiainetta, jossa ei voisi jossain muodossa tätä käyttää, mutta se on todellakin haastava opetusmenetelmä ja opettaja voi turhautua, jos ei saa oppilaista irti mitään. Keskustelun liittäminen opetettavaan asiaan voi sitten vaikeampi tehtävä.
Luokanohjaajan tunnit voisivat olla hyvää harjoittelua keskusteluun. Samalla tulisi kohennettua luokan ilmapiiriä keskustelun sallivaan suuntaan. Mutta valitettavasti luokkiin sopii kaikennäköistä pulpetin kuluttajaa. On näitä, joilla on tietty rooli päällä ja sen muuttaminen myönteisemmäksi on todella suuren työn takana. Luokanohjaajalla voi olla paremmat mahdollisuudet tähän kuin aineenopettajalla. Tai sitten ei, jos luokanohjaaja opettaa omassa aineessa vain osaa oppilaista ja tapaa oppilaansa yhdessä vain luokanohjaajan tunnilla.
Jossain kommentissa mainittiin opettajan koulutus, jossa pitäisi opettajia valmentaa tämän tyyppisten opetusmenetelmien käyttöön nykyistä enemmän.
ukkopekka 30.10.2007 07:58:57
Tällä keskustelupalstalla
Tällä keskustelupalstalla on käyty lokakuun ajan erittäin vilkasta ja mielenkiintoista keskustelua Eerolaisen "opetusmenetelmään" liittyen. Opetusmenetelmä lainausmerkeissä siksi, että Eerolaisen toiminta luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella ei varmasti tyhjene yksiselitteisesti ko. käsitteen sisään. Tässä vaiheessa olisi kiinnostavaa kuulla, aikooko joku teistä keskustelijoista mahdollisesti osallistua "opetusmenetelmiä" -ohjelmasarjaan liittyvään koulutukseemme. Mielenkiintoista aineistoahan esimerkiksi kokoavan ytheenvetoviestin laatimiseksi tällä palstalla olisi enemmän kuin runsaasti. Sitä kautta pääsisi mielekkäästi koulutukseen mukaan (kts. suoritusohjeet).
Toinen vaihtoehto alkuun pääsemiseksi voisi olla vaikkapa pohtia opettajuuden olemusta tämän päivän koulumaailmassa tai opettajan merkitystä oppijoille konkreettisessa opetus- ja ohjaustilanteessa. Eerolaisen ohjelmien kautta tämäntyyppiseen pohdiskeluun päässee mukavasti ja virikkeellisesti kiinni.
-uge-
kawa 31.10.2007 23:16:45
Keskustelemalla aiheeseen
Kyllä uskon, että ajattelemalla, pohtimalla ja niistä keskustelemalla se kultainen keskitie löytyy. Ja aivan mahtavaa, että Eerolaisen malli jäi elämään. Mielestäni hän osasi riisua mahdollisen negatiivisenkin ilmapiirinluojan aseistaan aivan esimerkillisellä tavalla. Toivottavasti videon pätkää ei piiiitkään aikaan poisteta näiltä sivustoilta. Kertaushan on kaikkien opintojen Äiti.
Ukkopekalle vastaukseksi, että kyllä aion hyödyntää tarjoamaanne koulutusta, heti kun se vain suinkin oman aikatauluni puitteissa on mitenkään mahdollista. Ehdottomasti! Kiitos vielä kovin näistä sivuista, oppimateriaalista ja keskustelumahdollisuudesta! Hienoa, että välitätte ja tavoitteenne on selvästi olla suunnannäyttäjä.
riemi 13.11.2007 08:51:40
Aihetta ajatteluun - lisää linkkiä
Keskusteleva opetusmenetelmä sopii myös verkossa toteutettavaksi, mutta keskustellaanko siellä riittävästi. Kyseisessä linkissä http://feto.fi/ff_dida_menet_oppimisymp.htm on Juha Eerolaisen ajatuksia ja kokemuksia verkkoympäristön käytöstä, aiheena "Matrix ja filosofia – tutkivaa oppimista Synergeia-verkkoympäristössä". Etu-Töölön lukiossa oli kokeiltu uutta yleiseurooppalaista Synergeia-verkko-oppimisympäristöä filosofian ykköskurssilla. Tekniikka oli toiminut. Keskustelupuoli oli jähmeää. Keskustelu käytiin englanniksi ja se varmaan karsi osallistujia keskusteluissa. Osallistujia oli tullut mm. USA:sta, Saksasta, Australiasta, Espanjasta ja Norjasta. Valitettavaa tietysti on Juha Eerolaisen varhainen poismeno, jotta kokemuksia olisi tullut lisää.
Saku Mantere, Sini Liesjärvi, Thomas Karlsson, Jari Kuusisto: MITEN KESKUSTELEVA OPPIMINEN TOTEUTETAAN FILOSOFIAN OPETUKSESSA JA MITÄ SIITÄ SEURAA?
http://feto.fi/ff_dida_menet_keskustelu.htm
Lähtökohtana on oppiva yhteisö, joka tuottaa filosofista tietoa keskustelun kautta. Tietoa luodaan yhdessä keskustelujen kautta. Opettaja panee keskustelun alulle omalla alustuksellaan. Tunnilla on oltava jokin selkeästi hahmotettava teema, jotta oppimista voisi ylipäätään tapahtua. Opettaja ohjaa keskustelua rakentavasti. Opettaja asettaa keskustelulle tietyt reunaehdot.
Opettajan asema keskustelevassa opetustyylissä muuttuu vähemmän autoritaariseksi kuin mitä se perinteisesti on. Opettajalta vaaditaan myös muita erilaisia valmiuksia. Kirjoittajat toteavat, että
1. "Opettaja joutuu melko laajojen vaatimusten eteen. Häneltä vaaditaan enemmän valmiuksia niin aineenhallinnan kuin sosiaalistenkin taitojen yhteydessä."
2. "Aineenhallinnan tulee olla huomattavan jäsentynyttä ja temaattisesti suuntautunutta. Sen tulee myös olla kattavampaa, sillä opettaja vaikuttaa vähemmän ainesisältöihin. Opettajan on myös kyettävä improvisoimaan ja esittämään asia retorisesti mielekkäällä tavalla (enemmän kuin aiemmin). "
3 "Sosiaalisista taidoista vaaditaan enemmän sosiaalista tilannetajua, ryhmädynamiikan ymmärtämistä, ja kykyä asettua oppilaan asemaan. Opettajan persoonallisuuden on oltava melko kehittynyt, sillä opettajan on tultava lähemmäksi oppilasta kuin klassisessa opetuksessa."
Tässä opetusmenetelmässä opettajan oma persoonallisuus tulee vahvasti esille ja vaatii myös uskallusta opettajalta sekä itsensä laittamista likoon syvemmälle kuin perinteisessä luokkaopetuksessa. Toisaalta, se voi olla palkitsevaa, kun oppilaat todella kiinnostuvat pohtimaan asioita.
Itse jo pitkään yläkouluopettajana olleena ja monessa liemessä keitettynä suojelen itseäni, etten aivan hetken hurmassa kaikkien ryhmien kanssa antaudu keskustelevaan opetusmetodiin. Mutta sopivan ryhmän kanssa se on todella antoisaa.
MjF 17.11.2007 13:54:34
Oma oivallus tärkeintä
Eerolaista katsoessa tuli mieleen jonglööri: hän piti helponnäköisesti kaikki pallot ilmassa, mutta sama temppu ei niin vain keneltä tahansa onnistuisikaan.
Tässä meidän keskustelussa on puhuttu paljon keskustelemisesta ja opettajan omasta esiintymisestä/kontaktinottokyvystä. Mielestäni se on kuitenkin vain osa tästä asiasta.
Itse näin Eerolaisen opetusmenetelmän ytimenä sen, että oppilasta tuetaan itse esittämään kysymyksiä ja etsimään vastauksia sen sijaan, että hän toistaa mekaanisesti annettua mallia tai opettelee ulkoa. Opettaja on siis tiedon kätilö, Eerolaisen omaa vertausta lainatakseni.
Mielestäni Eerolaisen kanssa hyvin samankaltainen opetustyyli oli tässä samassa sarjassa esiintyneellä inarilaisella matematiikan opettajalla. Hänkin pyrki johdattelemaan oppilaita esittämään oikeita kysymyksiä ja näkemään ongelmat tuoreina ja uusina, sen sijaan, että olisi lähtenyt valmiista ratkaisutavoista ja - malleista. Heidän tyylinsä ei ehkä ulkoisesti muistattanut toisiaan, muuten kyllä näin niissä paljon samankaltaista. Molemmat johdattelivat oppilaansa taitavasti haluamaansa suuntaan niin, että oppilas itse kuitenkin teki ajatustyön.
ukkopekka 18.11.2007 20:15:37
Yhtymäkohtia?
Hyvä oivallus! Filosofiaa ja matematiikkaa opetettiin ohjelmissa minunkin mielestäni keskenään samantyyppisen oppimis- ja ihmiskäsityksen pohjalta. Aktiivinen tietoa rakentava oppilas ja henkistä kätilön työtä tekevä ohjaaja. Vaikka tyyli ja metodi olivat erilaiset, oli yhtymäkohtia runsaasti. Entäpä miten on vaikkapa LBD:n suhteen? Näkyvätkö yhtymäkohdat ehkä sielläkin vai onko perusote sittenkin kokonaan toinen? Millä tavalla?
up
kimmojaatila 25.08.2008 17:18:58
Eerolaisen opetustyyliä voi
Eerolaisen opetustyyliä voi vain ihailla. Mutta on kyllä sanottava - niin kuin esiin on tullut - että opetusmenetelmän sovellettavuus on riippuvainen myös ryhmästä. Opetusryhmän koko ei ole ratkaiseva tekijä. Olen keskusteluttanut yli 20 hengen ryhmiä niin, että kaikki halukkaat ovat päässeet ääneen. Vastaavasti minulla on ollut pieniä ryhmiä, jotka ovat hiljaisia kuin huopatossutehtaat. Tässäkin tulee kunnioittaa oppilaiden erilaisuutta ja erilaisia tapoja oppia.
Oma innostus, tarttuminen pieniin yksityiskohtiin, kärjistäminen, vastakkainasettelu, yhteenveto... Siinä dialogisen opettajan työkaluja.
Mieleeni heräsi se, miten paljon kasvatuksen arvopohja voi näkyä dialogipedagogiikassa? Jos oppilaiden arvopohja on kovin erilainen kuin opettajalla ja opettaja pyrkii kasvattamaan tiettyyn (omasta mielestään hyvään) arvopohjaan, miten paljon opettaja saa vaikuttaa? Toki jokaisen mielipidettä tulee kunnioittaa, mutta entä esim. rasistiset ajatukset? On vaikea ohjata keskustelua, jos on kovin sementoituneet käsitykset vastassa.
kimmojaatila 25.08.2008 17:26:00
Sosiaalipedagogiikassa
Sosiaalipedagogiikassa dialogi on keskeinen käsite. Voin suositella kahta teosta:
Dialogi-avain innovatiivisuuteen. Kertoo aiheesta lähinnä työyhteisöjen näkökulmasta, mutta on sovellettavissa myös luokkiin.
Freire: Sorrettujen pedagogiikka. Miten lähteä oppilaiden elämäntilanteesta liikeelle.
Freirestä voisi myös kertoa lisää:
Paulo Freiren dialogipedagogiikka
Paulo Freire syntyi Brasiliassa vuonna 1921. Hänen kotiseutunsa oli maan köyhimpiä alueita. Vuoden 1929 laman aikana hän näki kuinka ihmisiä kuoli nälkään. Se tapah-tuma löi leiman hänen ajatteluunsa vuosiksi eteenpäin. Alunperin hän kouluttautui ju-ristiksi, mutta hänestä tuli myöhemmin kasvatustieteiden professori. Eniten mainetta hän saavutti menetelmällään, jolla hän opetti aikuisia kirjoittamaan ja lukemaan. Toi-minta oli erityisen tärkeää, koska 1950-luvulla ei lukutaidottomilla ollut äänioikeutta Brasiliassa. (Borgen 1983, 49.)
Opettaessaan aikuisia lukemaan Freire huomasi pian että tehtävä oli toivoton, koska aikuiset eivät tienneet mitä he voisivat tehdä uusilla tiedoillaan ja taidoillaan. Hän huomasi myös että lukutaitoisiin oli helpompi vaikuttaa kuin lukutaidottomiin. Painettu sana oli siis eräänlainen vallan väline, jolla ihmisiä voitiin alistaa. Niinpä hän ajatteli, että lukemisen opettamiseen oli liitettävä tiedostamista. Kävi kuitenkin niin että tiedos-tamisesta tuli sittemmin tärkeämpi osa hänen opetusta kuin lukemaan oppimisesta. (Borgen 1983, 49-50.)
Freiren opetusmenetelmästä tuli menestys. Vuonna 1964 yli 9 000 opettajaksi opiske-levaa opetteli käyttämään hänen menetelmäänsä. Lisäksi oli tehty suunnitelma joka poistaisi lukutaidottomuuden Brasiliasta vuoteen 1970 mennessä. Vuonna 1964 tapah-tui kuitenkin sotilasvallankaappaus ja Freire pakotettiin lähtemään maasta, joten hänen hienosti alkanut työnsä lukutaidottomuuden poistamiseksi jäi kesken. Seuraavaksi hän työskenteli Chilessä, mutta hänen oli kohta muutettava pois sieltäkin.
Freire piti säilyttävää pedagogiikkaa huonona opetusmenetelmänä, koska se esti opiskelijaa tiedostamasta todellista tilannettaan. Hänen dialogopedagogiikkansa ydin oli sitä vastoin vapautuminen. Ihmisten tuli vapautua kaikesta, mikä esti heitä näke-mästä asioiden todellista laitaa. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään jostakin teore-tisoinnista vaan hänen ajatuksensa oli, että ihmiset alkaisivat toimia heti kun he olisivat tiedostaneet oman tilanteensa. (Borgen 1983, 53-54.)
Käytännössä Freire toimi siten että hän ensiksi tutustui opettavan kohderyhmän elin-oloihin. Hänen tarkoituksena oli päästä käsiksi juuri sen ryhmän elämään ja erityisesti ihmisten kokemiin ongelmiin. Seuraavaksi hän pyrki löytämään yleisimmät teemat. Niiden perusteella hän teki noin 18-22 sanaa pitkän sanalistan. Sanat oli valittu siten, että niillä oli kyseiselle kohderyhmälle sekä emotionaalinen että eksistentialistinen merkitys. Jokainen sana kirjoitettiin taululle ja siihen liitettiin kuva, joka liittyi tee-maan. Kolmannessa vaiheessa tauluja käytettiin opetuksessa. Teemana saattoi olla vaikka "FAVELA", joka tarkoitta slummia. Slummia esittävä kuva käsiteltiin ryhmäs-sä siten että jokainen sai kertoa kokemuksiaan slummissa asumisesta. Lisäksi opiskelijat tutustuivat kyseiseen sanaan, esim. sen ääntämiseen ja tavutukseen. (Borgen 1983, 55-56.)
Borgen, S. (1983). Vuxenundervisning. Dialog och lärande. Vasa. Natur och kultur.
Leea82 10.12.2008 11:00:38
Keskustelevaa opetustyyliä
Keskustelevaa opetustyyliä käyttääkseen pitää aineenhallinnan olla jo tietyllä tasolla, että osaa tempautua oppilaiden ajatusten mukaan ja pitää niitä yhdessä. Kokemus on tässä varmasti valttia itse kullakin.
Minulla tuli mieleen, että alkuopetuksessahan on opetus pitkällekin tällaista keskustelevaa ja oppilaiden ajatuksista lähtevää. Istutaan lattialla piirissä tuokiopaikalla, jutellaan, oppilaat kertovat kokemuksiaa ja ajatuksiaan, opettaja nappaa oppilaan sanoista jonkun punaisen langan ja kyselee siitä toisilta oppilailta ovatko muut samaa mieltä jne. Johonkin tällainen keskusteleva ote sitten ylemmille vuosiluokille mennessä katoaa ja tulee takaisin ilmeisesti joidenkin opettajien kohdalla yläluokilla tai lukiossa.
"Jos olet epävarma, silloin on oikea aika viitata" - oli minun mielestä aivan huippuohje. Kentällä se monesti tuntuu kääntyvän seuraavanlaiseksi: "Älä viittaa, jos et tiedä". Ei tarvitse sanoa oikein vaan voit arvata- korosti Eerolainen. Tuollainen ohje poistaa pelon oppimisesta ja ilman pelkoa suorittamisesta voi vasta oikeasti oppia. Näin tietoa voidaan rakentaa yhdessä.
Minusta tuntuu, että monilla opettajilla vuorovaikutteisen opettamisen käyttämättömyyteen vaikuttaa uskalluksen puute. On niin helppoa mennä oman tuntisuunnitelmansa mukaan - vuorovaikutteisen opetuksen käyttäminen jättää tunnin kulun osittain avoimeksi.
Kimmojaatila pohdiskeli aiemmin arvojen törmäämistä. Miten opettaja osaa hienovaraisesti ohjata keskustelua (pois?) ja miten tilanteessa tulee menetellä? Meillä alkuopetuksessa tällaisiin on paljon helpompi puuttua, mutta miten vanhempien oppilaiden kanssa?
Vierailija 16.11.2009 04:20:06
Eerolainen opettajana
Olin itse tuolla tunnilla, josta ohjelma kuvattiin ja tahtoisin kertoa tuleville sekä nykyisille opettajille Eerolaisen neroudesta ja hyvyydestä ihmisenä.
Video ei tee juurikaan oikeutta hänen opetukselleen, eikä siitä saa käsitystä siitä, kuinka Eerolaisen kurssejen käyminen kasvatti meitä ihmisinä.
On helppo sanoa, että kyseessä on vain ryhmä, joka toimii hyvin yhdessä, jossa on rohkeita ja avoimia yksilöitä, mutta totuus on se, että Eerolainen _teki_ ryhmistä sekä yksilöistä sellaisia. Hänen kurssinsa olivat täyteen pakattuja kerta toisensa jälkeen ja jokainen niillä käynyt oppilas osallistui keskusteluun ja piti tunteja mielekkäinä. Kirkkoon kuuluneet oppilaat olivat kateellisia ET:n opiskelijoille ja muistaakseni ainakin yksi henkilö erosi kirkosta osittain sen takia.
Ensimmäiselle filosofian kurssille heti luokion ensimmäisessä jaksossa joutuneena olin lähestulkoon varma, että se jää viimeisekseni, enkä ollut ensinkään kiinnostunut aiheesta ja naureskelin itsekseni, kun Eerolainen kertoi tavoitteensa olevan kehittää meitä ajattelijoina.
Jo ensimmäisten tuntejen jälkeen mieleni alkoi muuttua, vaikken ajattelukykyni kehittymistä huomannutkaan kuin liian myöhään. Kävin loppujen lopuksi jokaisen filosofian ja ET:n kurssin, jota oli tarjolla ennen abivuottani, jolloin Eerolainen oli jo kuollut. Olen erittäin kiitollinen siitä, että se ensimmäinen filosofian kurssi oli pakollinen.
Eerolainen pystyi opettamaan sekä yli kahdenkymmenen hengen ryhmissä, kuten videossakin, mutta myös alle kymmenen hengen ET-ryhmissä, jossa hänen persoonallisuutensa ja opetusmetodinsa saivat todella loistaa.
Videossa sitä ei näytetty, mutta hän usein kysyi hiljaisemmilta oppilailta heidän mielipidettään jostain asiasta, eikä tyytynyt "Emmä tiiä." vastauksiin vaan kannusti heittämään edes jonkun vastauksen, johon jonkun toisen oppilaan tuli taas vastata omallaan. Hän kysyi pieniä kysymyksiä ja ohjasi näillä oppilaan tulemaan itse johonkin johtopäätökseen. Tämä metodi tuotti jopa parhaita ajatuksia ja eloisimipia keskusteluja.
Eerolainen oli opettajan lisäksi ystävä lähestulkoon jokaiselle oppilaalleen, hän vietti useita välitunteja keskustellessaan oppilaidensa kanssa käytävällä ja useat oppilaista pitivät häneen yhteyttä sähköpostitse jopa kesälomalla. Hän ei asettanut itseään oppilaidensa yläpuolelle vaan opetti tasa-arvoisiaan, joka mahdollisti vapaan hengen luokkahuoneessa.
Hänen muistotilaisuudessaan lähes jokainen naispuolinen opettaja sekä oppilas toisella ja kolmannella vuosikurssilla itki (uudet oppilaat eivät koskaan kerinneet tapaaman häntä) ja joku poikakin pyörtyi.
Juha Eerolainen oli ainutlaatuinen henkilö ja hänet tunteneet ihmiset ymmärtävät miten onnekaita olemme, kun olemme saaneet tuntea hänet edes vähän aikaa.
Jokaisen opettajan tulisi pyrkiä Eerolaisuuteen. Miettikää, miten suuri kunnianosoitus on se, että opettajansa vain kaksi vuotta tuntenut oppilas jaksaa vielä yli kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen muistella häntä ja kirjoittaa pala kurkussa pitkän viestin hänesä keskustelupalstalle.
Kirjoita uusi kommentti